ICF-sertifioituna coachina ja ammatticoachien kouluttajana olen sitoutunut huolehtimaan oman osaamiseni jatkuvasta kehittämisestä. Kyse on ammattitaidon ylläpitämisen ohella valinnasta, jota pidän olennaisena osana ammattieettistä vastuutani. Sillä se, miten huolehdin osaamiseni ajantasaisuudesta ja laadusta, vaikuttaa myös siihen, millaista palvelua pystyn asiakkailleni tarjoamaan.
Erilaiset koulutukset, sertifioinnit, menetelmät ja vuosien aikana kertynyt kokemus muodostavat tietysti osaamiseni perustan. Ammattilaisena kasvaminen on kuitenkin muutakin kuin uuden tiedon tai uusien menetelmien omaksumista. Minulle se tarkoittaa oman ajatteluni ja toimintani tutkimista ja sen tarkastelemista, mitä oletan, mitä saatan pitää itsestään selvänä ja millaisten käsitysten varaan rakennan tapaani työskennellä. Coachina en koskaan asetu tilanteeseen vain menetelmien ja tietojen varassa, vaan tuon kohtaamisiin aina mukanani myös oman tapani nähdä ja tulkita ihmistä ja hänen maailmaansa.
Lisäksi työelämä ympärillämme muuttuu koko ajan. Esimerkiksi vallasta, inklusiivisuudesta ja psykologisesta turvallisuudesta käydään nyt osin hyvin erilaista keskustelua kuin vielä kymmenen tai viisitoista vuotta sitten. Siksi eettinen ammattilaisuus merkitsee minulle coachina muutakin kuin pelkkää eettisen ohjeiston tuntemista. Se tarkoittaa myös valmiutta syventää omaa ymmärrystäni, tarkastella toimintatapojani uudelleen ja tunnistaa, milloin oma osaamiseni tai totutut tapani ajatella kaipaavat täydentämistä tai uudistamista.
Samalla joudun aika ajoin pohtimaan, missä oman osaamiseni rajat kulkevat.
Osaamisen rajojen tunnistaminen on osa eettistä ammatillisuutta
Coachina kehittymiseen liittyy olennaisesti sen hyväksyminen, ettei kaikkea voi eikä tarvitsekaan osata.
Osaamisen rajojen tunnistaminen ei kuitenkaan tarkoita vain sen arvioimista, onko minulla riittävästi tietoa tai kokemusta. Yhtä tärkeää on pysähtyä kysymään itseltään, onko asiakkaan esiin tuomaa asiaa tarkoituksenmukaista käsitellä coachingissa, millaista tukea hän juuri siinä hetkessä tarvitsee ja olenko minä oikea ammattilainen vastaamaan tuohon tarpeeseen.
Asiakkaan elämässä voi olla samanaikaisesti läsnä esimerkiksi mielenterveyteen, neuromoninaisuuteen, vaikeaan elämäntilanteeseen tai työyhteisön ja organisaation ongelmiin liittyviä kysymyksiä. Mikään näistä ei automaattisesti sulje coachingia pois, mutta ne voivat edellyttää tavallista tarkempaa harkintaa sen suhteen, mikä on asiakkaan kannalta tarkoituksenmukaista ja riittääkö coaching yksin vastaamaan hänen tarpeeseensa.
Omalla kohdallani ammatillisten rajojen tunnistaminen tarkoittaa ennen kaikkea valmiutta tarkastella omaa osaamistani mahdollisimman rehellisesti ja toimia sen perusteella. Joskus se voi tarkoittaa uuden ymmärryksen tai osaamisen hankkimista tai coaching supervisionin eli coachin ammatillista kehittymistä tukevan reflektiivisen työnohjauksen hyödyntämistä. Toisinaan taas oikea ratkaisu voi olla asiakkaan ohjaaminen toisen ammattilaisen tuen piiriin.
Minusta oman osaamisen rajojen tunnistaminen ei kuitenkaan vähennä coachin ammattitaitoa, vaan oikeastaan päinvastoin. Silti huomaan kysyväni itseltäni: mistä voin tietää olevani osaamiseni rajalla, jos en vielä tiedä, mitä en tiedä?
Meillä kaikilla on sokeita pisteitä
Coach ei koskaan kohtaa asiakastaan täysin neutraalista paikasta käsin. Tämä on inhimillistä, sillä ihmiskäsityksemme, arvomme, koulutuksemme ja aiemmat kokemuksemme vaikuttavat siihen, mihin kiinnitämme huomiomme ja miten tulkitsemme kohtaamisessa tapahtuvia asioita. Kaikkein vaikeinta voikin olla tunnistaa juuri niitä oletuksia, jotka tuntuvat meistä niin luonnollisilta, ettemme enää huomaa niiden ohjaavan ajatteluamme.
Itselleni olennaista ei olekaan se, että kaikki sokeat pisteet pitäisi pystyä tunnistamaan. Tärkeämpää on olla valmis tutkimaan omaa ajatteluaan ja tuomaan sen rinnalle myös muita näkökulmia. Ajattelen tällaisen uteliaisuuden omaa ajattelua, oletuksia ja mahdollisia sokeita pisteitä kohtaan olevan olennainen osa eettistä ammatillisuutta. Omassa työssäni olen huomannut hyödylliseksi myös pohtia aika ajoin, mitä pidän coachingissa niin itsestään selvänä, etten enää huomaa kyseenalaistaa sitä.
Joskus tällaiset oletukset liittyvät hyvin arkisiin asioihin, jotka eivät kuitenkaan päde jokaisen asiakkaan kohdalla. Voin esimerkiksi ajatella, että avoin kysymys antaa tilaa ajatella, hiljaisuus tukee pohdintaa tai sovitun tehtävän tekemättä jättäminen kertoo jotakin asiakkaan motivaatiosta. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Hyvin avoin kysymys voi olla jollekin asiakkaalle liian laaja, hiljaisuus ei auta kaikkia ajattelemaan ja tekemättä jääneen tehtävän taustalla voi motivaation sijaan olla esimerkiksi toiminnanohjauksen haasteita.
Siksi olennaista on lopulta myös se, mitä teen sillä, mitä huomaan. Joskus oman tulkintani tarkistaminen voi riittää, toisinaan havaintoni taas voi haastaa minua muuttamaan omaa tapaani työskennellä. Jatkuva reflektio, palaute, kouluttautuminen ja coaching supervision voivat puolestaan auttaa minua huomaamaan coachina jotakin sellaista, mitä en ehkä yksin huomaisi.
Asiakaskeskeisyys kutsuu myös coachia mukautumaan
Omien oletusten tarkastelu liittyy olennaisesti myös coachingin asiakaskeskeisyyteen. Jos tunnistan, ettei oma tapani ajatella tai työskennellä ole neutraali, en voi myöskään olettaa sen sopivan sellaisenaan jokaiselle asiakkaalleni.
Ihmiset eroavat toisistaan ajattelu-, tiedonkäsittely-, vuorovaikutus- ja työskentelytavoiltaan. Siksi samanlainen tapa coachata ei välttämättä palvele kaikkia samalla tavalla. Joku voi hyötyä runsaasta tilasta ja mahdollisuudesta pohtia vapaasti, toinen taas selkeämmästä rakenteesta, konkreettisemmista kysymyksistä ja asioiden pilkkomisesta. Ehkä oleellista ei ole tietää etukäteen, mikä toimii kenellekin, vaan selvittää se yhdessä asiakkaan kanssa.
Minulle asiakaskeskeisyys tarkoittaa ennen kaikkea valmiutta tarkastella ja mukauttaa omaa tapaani tehdä coachingia. Siksi kysyn säännöllisesti itseltäni, miten toimin tilanteessa, jossa jokin itselleni luonteva työskentelytapa ei tue asiakkaani ajattelua tai etenemistä. Onko hänen tehtävänsä silloin sopeutua vai minun tehtäväni etsiä hänen kanssaan toimivampi tapa työskennellä?
Työskentelyn mukauttaminen ei tarkoita sitä, että coachingin tavoitteet tai coachin ammatillinen vastuu hämärtyvät. Se tarkoittaa pikemminkin sitä, etten pidä omaa tuttua tapaani työskennellä automaattisesti asiakkaalle parhaana. Sen sijaan olen valmis tarkastelemaan sitä yhdessä hänen kanssaan ja tarvittaessa muuttamaan omaa toimintaani. Minulle myös tämä on osa eettistä ammatillisuutta.
Eettinen ammatillisuus tulee näkyväksi arjen valinnoissa
Kun ajattelen kaikkea edellä kirjoittamaani, huomaan palaavani takaisin oman osaamisen ja ammatillisten rajojen tunnistamisen äärelle.
Osaamisen ja ammatillisten rajojen tunnistaminen ei tarkoita minulle vain tietoisuutta siitä, mitä osaan ja mitä en. Osaamisen rajat eivät myöskään ole minulle jotakin, minkä voisin määritellä kerran ja ajatella asian sitten olevan pois päiväjärjestyksestä. Koska jokainen asiakas ja coachingprosessi on erilainen, joudun sen sijaan arvioimaan omaa osaamistani, rooliani ja tapaani työskennellä aina myös suhteessa siihen, mitä juuri tässä yhteistyössä tarvitaan.
Ehkä juuri siksi eettinen ammatillisuus tulee näkyväksi usein varsin arkisissa valinnoissa. Siinä, milloin voin luottaa omaan osaamiseeni ja milloin on syytä pysähtyä tarkistamaan omaa tulkintaani. Siinä, milloin huomaan tarvitsevani lisää ymmärrystä tai toisen näkökulmaa. Ja siinä, milloin minun on tunnistettava, että oman osaamiseni tai coachingin rajat tulevat vastaan.
Tähän liittyy väistämättä myös epävarmuutta. En voi aina tietää etukäteen, missä oman osaamiseni rajat kulkevat, varsinkaan jos en vielä tiedä, mitä en tiedä. Siksi ajattelen, ettei eettinen ammatillisuus voi tarkoittaa varmuutta kaikesta. Pikemminkin se edellyttää uskallusta pysähtyä oman ajatteluni ja työskentelytapojeni äärelle silloin, kun niitä on tarpeen tarkastella uudelleen.
Ehkä juuri tästä syystä jatkuva ammatillinen kehittyminen liittyy omassa ajattelussani niin vahvasti ammattietiikkaan. Coachina en tule koskaan lopullisesti valmiiksi, enkä ajattele, että pitäisi tullakaan.
Jos aihe puhuttelee ja haluaisit jatkaa ajatustenvaihtoa, olethan rohkeasti yhteydessä!
Jos pohdit coaching-opintoja tai coaching-ammatilaisena kehittymistä, autan mielelläni pohdinnoissasi.
Tavoitat minut: soile@coachingcompany.fi
Tietoa kirjoittajasta
