Eettistä harkintaa käsittelevän webinaarimme aikana nousi esiin kaksi kiinnostavaa kysymystä, jotka liittyvät kahteen coachingin kannalta olennaiseen teemaan: miten yksilölliset tarpeet voidaan huomioida ryhmässä ja miten coachin ja asiakkaan välinen yhteensopivuus rakentuu coaching-prosessin aikana.
1. Miten ryhmäcoachingissa voidaan huomioida yksilölliset tarpeet?
Miten ryhmäcoachingissa voidaan huomioida yksilölliset tarpeet ja erilaiset tavat osallistua, jos yhden osallistujan toiveet tai tarpeet poikkeavat muun ryhmän tarpeista? Esimerkiksi miten voidaan mukauttaa työskentelyn rytmiä, taukoja tai tapoja reflektoida ilman, että koko ryhmän työskentely rakentuu yhden osallistujan ehdoilla?
Vastaus:
Ryhmäcoachingissa coachin tehtävänä ei ole toteuttaa kaikkien yksilöllisiä toiveita, vaan rakentaa työskentelystä riittävän saavutettavaa ja joustavaa koko ryhmälle. Siksi yhteisistä toimintatavoista, työskentelyn rytmistä ja tauoista kannattaa sopia jo alussa ja tarkistaa niiden toimivuutta matkan varrella.
Jos joku osallistujista esimerkiksi kertoo, että nopea sanallinen reflektointi on hänelle vaikeaa, se ei välttämättä tarkoita kyvyttömyyttä reflektoida. Tällöin coach voi hyödyntää myös vaihtoehtoisia tapoja reflektoida, esimerkiksi tarjoamalla hetken omaa ajatteluaikaa tai käyttämällä kirjoittamista, asteikkoja, visuaalisia keinoja, pari- ja pienryhmäkeskusteluja tai mahdollisuutta palata kysymykseen myöhemmin.
Usein tällaiset ratkaisut hyödyttävät muitakin kuin sitä henkilöä, joka on tarpeen ensimmäisenä sanoittanut. Samalla coach joutuu ryhmässä aina tasapainoilemaan osallistujien yksilöllisten tavoitteiden, ryhmän yhteisten tarpeiden ja käytettävissä olevan ajan välillä.
Kaikkia toiveita ei aina voida toteuttaa, mutta jos jokin työskentelytapa muodostaa osallistumisen esteen, sitä on syytä tarkastella erityisen huolellisesti. Jos tarpeet ovat keskenään ristiriidassa, niistä on hyvä tehdä yhteisen keskustelun ja sopimisen kohde.
Rakentuuko coachin ja asiakkaan yhteensopivuus prosessin aikana?
Onko yhteensopivuus coachingissa systeeminen ja dialogissa rakentuva prosessi, joka kehittyy työskentelyn aikana?
Vastaus:
Yhteensopivuutta arvioidaan ensimmäisen kerran jo ennen coaching-prosessin aloittamista sekä sopimusneuvotteluissa että tutustumistapaamisessa. Näissä tarkastellaan muun muassa työskentelyn tavoitteita, coachin osaamista ja työskentelytapaa sekä asiakkaan odotuksia.
Silti yhteensopivuus ei välttämättä ratkea lopullisesti ensimmäisessä tapaamisessa. Työskentelysuhde rakentuu ja tarkentuu dialogissa koko prosessin ajan, ja samalla sekä asiakas että coach oppivat ymmärtämään paremmin, millaiset työskentelytavat tukevat juuri tämän asiakkaan tavoitteita ja tarpeita.
Siksi tarve oman työskentelytavan mukauttamiseen ei vielä tarkoita, että coach ja asiakas olisivat huonosti yhteensopivia. Joustavuus kuuluu hyvään coachingiin. Raja tulee vastaan ennemmin silloin, jos asiakkaan tarpeisiin vastaaminen edellyttää coachilta sellaista osaamista, roolia tai toimintatapaa, johon hänen kompetenssinsa ei riitä tai joka ei enää kuulu coachingin piiriin.
Organisaatiokontekstissa kokonaisuus on lisäksi systeeminen: mukana ovat asiakkaan ja coachin lisäksi myös tilaavan organisaation tavoitteet, odotukset ja kulttuuri. Siksi myös yhteistä ymmärrystä ja sopimuksia voi olla tarpeen tarkistaa prosessin aikana.
Ajattelenkin, ettei yhteensopivuus ole mikään pysyvä ominaisuus kahden ihmisen välillä. Se rakentuu osittain prosessin aikana siitä, kohtaavatko asiakkaan tarpeet, coachin osaaminen ja tapa työskennellä sekä coachingin tavoitteet riittävän hyvin.
Ja joskus käy myös niin, ettei kaikkea yhteensopimattomuutta voi ratkaista mukauttamalla omaa työskentelyä. Silloin eettisesti kestävin ratkaisu voi olla toisen coachin valitseminen tai asiakkaan ohjaaminen muunlaisen tuen piiriin.
Tietoa kirjoittajasta
