Kirjoittanut: Marjut Alatalo
Identiteetti on oma henkilökohtainen syvällä oleva uskomus tai käsitys itsestä; minäkuva ja itsetunto. Identiteettiin liittyy olennaisena osana kokemus omasta arvosta ja henkilökohtaisesta erityisyydestä. E.H. Eriksonin Psykodynamiikka jakaa identiteetin kolmeen osa-alueeseen: tietoisuus itsensä erillisyydestä, persoonallisuus ja sosiaaliset roolit.
Käsityksemme itsestämme ja siitä, millaisia ihmisiä olemme, vaikuttaa toimintaamme ja käyttäytymiseemme. Se myös kehittyy ja muuttuu läpi elämän.
Identiteetti on vahvasti yhteydessä omaan hyvinvointiin ja onnellisuuteen. Oman identiteetin kehittyminen alkaa jo lapsena. Kotikasvatus, kodin arvomaailma jne. vaikuttavat meihin valtavasti.
Identiteetti on vahva ja kypsä silloin, kun ihminen kokee pystyvänsä toteuttamaan itseään ja elää sopusoinnussa itsensä, valintojensa ja arvojensa kanssa. Jos identiteetti on kunnossa, ihminen kestää luhistumatta kriisejä. Vahva identiteetti kasvattaa myös joustavuutta, muutoskyvykkyyttä ja menestystä työelämässä.
Kun omaa identiteettiä ei ole, tulee elämästä muiden asettamien odotusten suorittamista. Tällöin puhutaan omaksutusta identiteetistä. Omaksuttu tai hukassa oleva identiteetti näkyy ajelehtivuutena, epävarmuutena, ristiriitaisuuksina tai jopa negatiivisuutena.
Identiteettikriisi on luonnollinen osa ihmisen kasvua ja kypsymistä, oman tiensä löytämistä uusissa elämäntilanteissa. Usein se iskee erilaisissa elämän taitekohdissa, kuten lapsen syntymän tai kodin tyhjenemisen yhteydessä, työpaikan vaihdossa, erotilanteessa, eläköityessä jne.
Elämä on täynnä valintoja ja mahdollisuuksien, joten on välillä hyvä pysähtyä ja kysyä itseltään: Kuka olen ja mitä haluan? Mitkä ovat asioita, joita haluaa itsessään ja elämässään säilyttää ja mitkä ovat asioita, jotka aiheuttavat tyytymättömyyttä.
Identiteettikriisi auttaa joskus löytämään sen keitä olemme
Identiteettiä voi tietoisesti kehittää tutkimalla omaa temperamenttia ja persoonallisuutta, työstämällä arvojaan, kyseenalaistamalla, vertaamalla ja pohtimalla kokeilemalla erilaisia asioita, asettamalla millainen haluan olla tai mihin haluan kuulua -tavoitteita.
On hyvä myös keskustella muiden kanssa omasta tilanteesta: puhumalla asioita ääneen saa usein jäsennettyä omia ajatuksiaan paremmin kuin yksi miettiessä, puhumattakaan siitä, että toinen vielä kyselee lisää ja kannustaa tutkimaan omaa ajattelua.
Millainen coach haluan olla?
Coachin on hyvä pysähtyä oman identiteettinsä äärelle säännöllisesti: tutkia sitä, kuka olen ja millainen coach haluan olla? Jos coachin oma identiteetti on ”hukassa” niin, hän saattaa joutua eettisiin ongelmiin coachattaviensa kanssa. Esimerkiksi jos ei tunnista mitä itsessä tapahtuu, kun coachattavan aihe tulee iholle tai itse on epävarma coachattavan aiheesta tai tilanteesta.
Myös coachingin hyödyt voivat jäädä toteutumatta. Tällä tarkoitan esimerkiksi sitä, että coach syystä tai toisesta alkaa varomaan tärkeiden havaintojen esiin nostamista tai rupeaa ohjaamaan coachattavaa oman tunteensa viitoittamana jonnekin.
Coach ei myöskään mitä todennäköisemmin osaa tai pysty auttamaan identiteettikriisissä olevaa coachattavaa, ellei oma identiteetti kunnossa.